Oma tarinani

Terveysmatka nörtistä valmentajaksi

Kuka olen ja mistä tulen?

Morjesta, mä olen Roope ja olen Optimi Coachingin perustaja.

Heti aluksi haluan kiittää sinua, että olet löytänyt tiesi Optimi Coachingin terveysimperiumiin! Toivottavasti löydät jotain itsellesi hyödyllistä vierailullasi.

Tavoitteeni on tuoda Optimi Coachingin avulla tietoa terveydestä lähemmäksi käytäntöä. Sillä mitä kukaan tekee tiedolla, jos sitä ei osaa käyttää oikein?! Tule siis mukaan matkalle rakentamaan yhdessä tätä uutta terveysimperiumia.

Alkuun vähän (tuoreita) taustoja itsestäni.

Olen pohjakoulutukseltani tieto- ja viestintätekniikan insinööri, mutta jo opiskeluaikoinani huomasin, että veri vetää minua muualle. Valmistuin vuonna 2020 ensin keväällä insinööriksi ja sitten syksyllä Precision Nutritionin sertifioimaksi ravintovalmentajaksi. Olin jo yläasteelta asti kiinnostunut liikunnasta ja kuntoilu onkin ollut osana elämääni jo yli kymmenen vuotta tavalla tai toisella. Vuonna 2017 kiinnostuin biohakkeroinnista ja aloin syventymään tarkemmin elintapojen vaikutukseen omassa elämässäni. Näiden viime vuosien aikana syvennyin nimenomaan siihen, miten voisin saada itsestäni enemmän irti. Ihan kaikessa. Oli kyseessä sitten koulutyöt, työt, kotityöt, treenaaminen, tietokonepelit, sosiaaliset suhteet tai ihan mitä vain. Halusin päästä jyvälle, miten voisin olla parempi ja tehokkaampi kaikessa mitä teen. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Minulle syttyi valtava halu kokeilla kaikkea oppimaani ja pidinkin itseäni usein koekaniinina testatessani erilaisia ruokavalioita, unirytmejä, treeniohjelmia, meditaatioharjoituksia, saadakseni käsitystä oman kehoni toiminnasta. Vertailin omia tuloksiani usein opiskelutovereideni kanssa, ja yllätys yllätys meillä kaikilla oli usein erilaiset näkemykset ja kokemukset. Tämä herätteli sisäistä valmentajaani, ja aloinkin jo kauan ennen valmentajaopintojani “valmentamaan” omia luokkatovereitani. Yleensä valmentaminen oli kuntosalilla tapahtuvaa henkilökohtaista valmennusta, mutta sainpa kerran jos toisenkin kertoa opiskelijabudjetilla kokkaamisen mahdollisuuksista.

Ei-niin-tuoreita taustoja

Mennäänpä sitten ihan elämäni alkuun. Synnyin Lah(d)essa vuonna -96 maailman parhaimpaan perheeseen. Tuloani odotteli vanhempieni lisäksi 7 vuotta vanhempi isosisko ja 9 vuotta vanhempi isoveli. Eli roolimalleja ja leikittäjiä on löytynyt nuoresta pitäen. Meidän perhe on aina ollut erittäin tiivis ja läheinen ja voinkin sanoa sisarusteni olevan parhaat ystäväni ja vanhemmat siinä hyvänä kakkosena. Mitä vanhemmaksi itse olen kasvanut, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan kaikkea niitä tiedon kukkasia, joita olen vuosien varrelta voinut poimia. Että kiitos vaan meidän koko “komppanialle”!

En ollut nuorena mitenkään erityisen liikunnallinen ja sainkin sisaruksilta hyviä nimityksiä, kuten Rollo-Roope ja jäänmurtajamurmeli. Nuorena sitä ei tietenkään aina osannut ottaa ihan niin hyvin, kuin voisi kuvitella #ovetpaukkuen. Minulla on myös syntymässä todettu infektio-astma, joten raskaat liikuntasuoritukset salpasivat hengityksen, enkä ikinä voinut juuri nauttia liikunnasta. Mutta yläasteelle päästyäni jotain muuttui. Varmasti veljeni krav maga ja kuntosaliharrastus olivat osatekijänä, mutta kiinnostuin nimenomaan leuanvedosta. Aloittaessani 13-vuotiaana, en tiennyt mitään treenaamisesta, mutta netistä tulostettu leuanveto-ohjelma riitti hyvin alkuun pääsyyn. 14-vuotiaana vedinkin jo enemmän leukoja, kuin kaikki muut luokkani pojat yhteensä! (Okei meitä oli vain kuusi, mutta tuntui se silti hyvältä :P) Kuntosaliharrastuksen aloitin veljeni opastuksella, kun menin lukioon. Eli lähes kymmenen vuotta on sitäkin lajia jo takana.

Minulla oli erittäin pahalaatuinen akne juuri yläasteen lopusta alkaen ja se koettelikin omaa itseluottamusta kovalla kädellä. Ulkonäkö kun sattuu olemaan varsinkin sen ikäiselle tärkeää. Välillä en voinut käydä edes suihkussa, kun selkäni oli niin kipeä kosketuksesta. Mielessäni paikkasin aknen tuottamaa pahaa oloa kuntosalilla ja tietokonepeleillä. Mikään lihaskimppu en todellakaan ollut silloin, enkä ole vieläkään, mutta olin keskivertoa paremmassa kunnossa, mikä helpotti omaa henkistä oloa. Astmanikin oli helpottanut, vaikka loppuun viedyt kyykkysarjat tuntuivatkin välillä vähän liiankin loppuun viedyiltä.

Harrastuksista

Pelit ja pelaaminen on ollut itselläni veressä siitä asti, kun sain ensimmäisen kerran NES-ohjaimen käteeni ja pääsin hyppimään Luigina (Mario oli luonnollisesti varattu isoveljelle) Super Mario Bros 3:n ihmeellisiin kenttiin. Tämän jälkeen perheen hankittua ensimmäisen tietokoneen, ei takaisin ollut enää paluuta. Pelimaailmassa saattoi unohtaa kaikki arjen murheet ja keskittyä johonkin, joka oli samaan aikaan viihdyttävää, että opettavaista (varsinkin englannin kielen taidot karttuivat hurjasti). Parhaimmillaan (no okei, pahimmillaan) on tullut pelattua 20 tuntia putkeen, joku voi sanoa, että “amatööri”, mutta suurimalle osalle 20 tuntia koneella istumista kuulostaa varmasti aika pitkältä ajalta. Tämmöisiä pidempiä sessioita on mahtunut omaan elämään yksi jos toinenkin, en niitä varsinaisesti kadu, mutta nyt vanhempana ja viisaampana jättäisin varmasti moiset sessiot välistä. Niin ja tosiaan peliharrastuksen innoittamana insinööriopinnoissani erikoistuin nimenomaan pelimoottoriohjelmointiin. Pelit, peliohjelmointi ja tietokoneet ylipäätään ovat olleet varsin suuressa roolissa omassa elämässäni. Varsinkin nykyajan teknisessä maailmassa omasta teknisestä ymmärryksestä onkin paljon hyötyä. Voinkin suositella kaikille edes jonkinlaista peruskurssia ohjelmoinnista ja tekoälystä, sillä niiden ymmärtäminen on hyvää treeniä aivoille, ja lisäksi oppii ymmärtämään syvemmin miksi ja miten ohjelmistokehitys oikeasti toimii.

Musiikki sen monissa muodoissa on ollut osana jokapäiväistä arkea jo lapsuudesta. Molemmat sisarukseni harrastivat jonkin instrumentin parissa (sisko pianon ja veli kitaran) ja lisäksi siskoni kävi musiikkilinjan ala- ja ylä asteella, sekä lukiossa ja minä myöhemmin perässä ala- ja yläasteen. Hakkasin jo taaperona äidin kattiloita kauhoilla ja vuonna 2003 ala-asteelle mennessäni pääsin ensimmäistä kertaa soittamaan oikeita rumpuja. Siitä sekin sitten lähti ja kohta on 20 vuotta melko aktiivista kannujen takomista takana. Nyt olen tosin siirtymässä uusiin haasteisiin ja kitara on hankintalistalla, katsotaan mitä siitä tulee. Lisäksi lauloin musiikkiluokilla kuorossa, ja laulukin on veressä ja sitä tulee muiden harmiksi ja mieliksi aika paljon hoilattua milloin mitäkin. Musiikilla onkin todistetusti suoria vaikutuksia psykologisella tasolla esimerkiksi mielentilaamme, joten musiikin voimaa ei kannata vähätellä.

Jostain syystä ensimmäinen toiveammattini oli meribiologi. Koin (ja koen kyllä edelleen) kaiken luontoon liittyvän erittäin kiehtovana ja nautin aina päästessäni luontoon ihmettelemään sen moninaisuutta. Varsinkin vesistöt olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja tunnistinkin käytännössä kaikki Suomen vesistöjen kalalajit ja suurimman osan muustakin eläinkunnasta. Into kalastukseen lienee syttynyt myös veljeni kautta, joka myös oli nuorempana kovakin kalamies. Hän pääsi sekä isän isän, että äidin isän oppiin, molemmat kun olivat koko elämänsä kalastaneet. Olen aina pitänyt luonnon rauhallisuudesta, jokin luonnossa on, joka vain yksinkertaisesti saa mielen lepäämään. Haastankin sinut viettämään edes hetken enemmän aikaa luonnossa.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, ruuanlaitto on myös noussut omilleen muuttamisen jälkeen yhdeksi mieluisimmista tekemisistäni. Siinä saa käyttää luovuuttaan, etsiä ja oppia uutta ja vielä lisäksi tietää täsmälleen mitä on syömässä (ja luonnollisesti ruuan saa maustaa haluamallaan tavalla). Suosittelenkin, että alat lisäämään itselaitetun ruuan määrää, sillä siitä ei ole kuin hyötyä tulevaisuudessa. Tulevissa blogeissani tulen antamaan vinkkejä ruuanlaiton aloittamiseen ja monipuolisia reseptejä, joita seuraamalla ja muokkailemalla saa itselleen varsin kattavan paketin oman ruokavalion parantamiseen.

Olen myös pitänyt (kirjojen) lukemisesta jo pikkupojasta asti. En todellakaan ole mikään pikalukija, enkä lue valtavia määriä, mutta lukemisella on oma paikkansa joka päivä omassa kalenterissani. Luonnollisesti valmentajan työssäni luen päivittäin tieteellisiä tekstejä ja tutkimuksia, mutta on hyvä myös välillä irrottaa mielensä ja lukea jotain aivan muuta. Mutta lukipa mitä tahansa, uuden oppiminen, kirjan parissa nauraminen tai illalla ennen nukkumaan menoa rauhoittuminen kirjaa lukiessa on yksi parhaista tavoista, jonka omaan arkeensa voi tuoda.

Lopputulos

Mitä saa kun sekoittaa kaikki yllämainitut asiat keskenään? Yhden insinöörin, yhden valmentajan, yhden nörtin, yhden kuntoilijan, yhden kokin, yhden lukutoukan, yhden rumpalin ja kasan kaikenlaista muuta. Kaikki nämä asiat ovat tehneet minusta minut. Toivon, että sait edes pienen käsityksen siitä, kuka minä olen, mistä tulen ja miksi teen mitä teen.

Sinun matkasi näyttää varmasti täysin erilaiselta ja sehän se on tarkoituskin!

Haluan vielä loppuun muistuttaa, että vaikka meistä jokainen on koko aiemman elämänsä tuotos, voi meistä jokainen vaikuttaa juuri nyt siihen, mitä valintoja ja päätöksiä teemme. Älä aloita muutosta parempaan huomenna, aloita se jo nyt! Sinä saat olla juuri se ihminen, joka olet aina halunnut olla. Ja älä huoli, jos et vielä tiedä mitä oikeasti haluat elämältä, senkin aika tulee, kun vain elät tehden asioita, joilla on sinulle oikeasti merkitystä!

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti!

Toivon, että jos koet tältä sivustolta saamasi tiedon hyödylliseksi, että jakaisit sitä omien ystäviesi, perheesi ja vaikka tuntemattomien kanssa bussimatkalla. Sillä joukossa on voimaa! Rakennetaan yhdessä terveysimperiumi, jossa kaikilla on työkalut optimaaliseen elämään!